torstai 11. lokakuuta 2012

Geneve



 Vanhempani viettivät pidennetyn viikonlopun ystäväpariskuntansa luona Genevessä. En olisi ikinä osannut arvata mitä he sieltä keksivät tuoda tuliaisina.

Äiti oli löytänyt paikalliselta torilta tuoretta vaniljaa, jota toi sekä minulle että veljelleni tuliaisiksi. En ollut aikaisemmin nähnyt tuoreita vaniljatankoja, ja pieni taustatutkimus oli tarpeen sillä en yhtään tiennyt mitä voisin niillä tehdä. Tuoreen vaniljatangon voi tietenkin kuivata jos sille ei löydä käyttöä, mutta sen voi myös tuoreena laittaa suljettuun astiaan sokerin kanssa ja tehdä näin vaniljasokeria. Tuoreen vaniljatangon sisältä saa myös otettua talteen arvokasta maltoa, eli hienoja mustia siemeniä jotka sijaitsevat tangon sisällä. Maltoa ei saa talteen kuivasta vaniljasta, vaan tangon pitää olla vielä tuore ja elastinen. Malton talteen ottoa kokeilinkin esimerkiksi vaniljajäätelöä tehdessä.

Vaniljan lisäksi vanhempani toivat mukanaan Genevestä myös saksanpähkinöitä. Ei ehkä tavallisin tuominen ulkomailta vaikka uudet makuelämykset ovatkin aina hirmuisen mielenkiintoisia. Vanhempani toivat kahdenlaisia saksanpähkinöitä, joissa toisissa ihastuin makuun ja toisissa tarinaan.

Ensimmäiset saksanpähkinät oli äiti löytänyt paikalliselta torilta ja ne olivat tuoreita. Jopa niin tuoreita että ne hikoilivat niin paljon että äidin piti kuivattaa niitä tovi uunissa. Suomessa myytävät saksanpähkinäthän ovat siis kuivattuja, mitä rehellisesti sanottuna en ollut ikinä tullut edes ajatelleeksi.

Tuoreuden huomasi heti pähkinää särkiessa. Pähkinän sisus pysyi kasassa ja särjetyn kuoren pystyi repimään pois sisuksen ympäriltä. Kuoritulla pähkinällä oli pehmeä ja elastinen koostumus. Siinä oli jännä maku, sillä se maistui muuten samalta kuin kuivatut saksanpähkinät, mutta yksi tietty aromi nousi näissä tuoreissa pähkinöissä ylitse muiden. Kuivatessa ja paahtaessa tämä aromi luultavasti heikkenee ja lopputuloksena on maku, jonka tunnistamme Suomessa myytävistä saksanpähkinöistä. Mutta tämä tuoreista saksanpähkinöistä saatu makuelämys oli tuliainen vertaansa vailla.

Toisenlaiset saksanpähkinät, joita vanhempani toivat mukanaan, olivat kuivattuja mutta niillä oli niin ihastuttava tarina takana. Vanhempani tosiaan asuivat matkansa ajan ystäväpariskuntansa luona, joilla on talo Genevessä. Perheen mies käy usein läheisessä metsässä kävelyllä koiransa kanssa, ja tässä metsässä kasvaa saksanjalopähkinöitä, eli puita joissa nämä pähkinät kasvavat. Pähkinöiden poimiminen puista on kiellettyä mutta pudonneet yksiöt saa maasta kerätä talteen. Perheen mies poimii pähkinöitä mukaansa näillä lenkeillään ja kuivattaa niitä kellarissaan kolmen vuoden ajan. Kuinka hienolta tämä kuulostaa?

Toki ulkomailla varmasti ajatellaan samoin meidän marja- ja sienivarannoistamme, mutta on aina ihastuttavaa kuulla mitä muissa maissa luonnonvaraisesti kasvaa ja ihmiset käyvät poimimassa omiin tarpeisiinsa.

Näiden kuivattujen pähkinöiden maku oli moninkertaisesti voimakkaampi kuin Suomessa myytävien saksanpähkinöiden, lieneekö syynä kuivaustapa, herttainen tarina tai jokin muu. Mutta mielestäni todellista lähiruokaa suoraan luonnosta, vaikka päätyminen minun kätösiini vaatikin muutaman lentomailin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti